Erik Wilhelm Lindström 90-vuotta 29.5.2012

8 touko

Erik Lindströmin ”taiteilijatalliin” kuului lähes kaikki aikansa suosikit

Erik Wilhelm Lindström (s. 29. toukokuuta 1922 Helsinki) on säveltäjä, kapellimestari ja basisti, joka on Ruotsin kansalainen mutta asunut ja työskennellyt koko ikänsä Suomessa. Floridassa Lindström oli parikymmentä vuotta talviasukkaana.

Ensimmäinen esiintyvä kokoonpano jossa Lindström oli mukana, hänen lisäkseen siinä soittivat Jaakko Furman rumpuja, Sal Furman trumpettia, Herbert Katz kitaraa, Börje Sundgren saksofonia. Myöhemmin ryhmään liittyi soittamaan Nils Westerholm pianoa, Gustav Lackman pasuunaa ja Lars Lindqvist rumpuja. Ryhmän ensimmäinen laulusolisti Veljeshovissa oli Rosie Andrew (taiteilijanimi), oikealta nimeltään Rosa Rung, jonka tytär on Marion Rung.

Lindströmin yhtye voitti 24. huhtikuuta 1945 Balderin salissa pidetyn orkesterikilpailun. Lindström liittyi 1946 Ossi Aallon orkesteriin ja soitti siinä kolme vuotta. Sen jälkeen Lindström liittyi Onni Gideonin yhtyeeseen.

Lindström sai Valtion säveltaidepalkinnon 2003 ja elämäntyöstään kultaisen Emma-patsaan 2006.

Erik Lindström  on toiminut myös Floridan Laulumiehet (FL) -kuoron johtajana.

Ikinuori Lindström pitää 90v-juhlakonsertin juhlapäivänään Lahdessa Sibelius-talossa, solisteina Kristiina Lanki, Eija Kantola, Irmeli Mäkelä ja Eki Liikanen.

Kaikki Erik Lindströmin ystävät Floridasta ja ympäri maailmaa onnittelevat mestaria 90-vuotispäivänä 29. toukokuuta 2012.

Mainokset

Veikko Pajunen 75 vuotta tammikuun 12. 2011

6 Tam

Varatuomari Veikko Pajunen, 75 vuotta

Veikko Pajunen, Senior Lawyer, varatuomari, syntyi 12. tammikuuta 1936 Siikaisissa kauppiasperheeseen äidin  toimiessa varsinaisena kauppiaana ja isä toimi asianajajana, joka siihen aikaan oli mahdollista ilman akateemista tutkintoakin.

Veikko aloitti 9-vuotiaana oppikoulun Porissa ja sieltä ylioppilaslakin saatuaan hän kiirehti Helsinkiin suorittamaan yliopistossa lakimiestutkintoa. Opiskelun ohella hän toimi poliisina ja tanssimuusikkona ja opiskelujen edetessä myös virallisena syyttäjänä ja nimismiehenä. Hän julkaisi kirjoja liikenteestä, liikennevakuutuksista ja toimi näkyvästi ja kuuluvasti Yleisradion liikenneohjelmissa ja lopulta 32 vuoden ajan Liikennesolmu-nimisen tv-ohjelman suunnittelijana, toimittajana ja juontajana.

Hän sovelsi oppejaan käytännön työssä siten, että hän perusti asianajotoimiston Helsinkiin ja siinä ohessa toimi lähes kymmenen vuoden ajan eduskunnan jäsenenä ja sai perustuslakivaliokunnassa toimiessaan tuntuman siihen,  miten laki säädetään ja kirjoitetaan. Hän oli jo 50-vuoden iässä omaksunut jonkun viisaan julkaiseman periaatteen ”pysähtyminen on ensimmäinen ja vaarallisin vanhenemisen merkki”.

Veikko Pajusen Liikennesolmu-ohjelmaa oli 1973 Seinäjoella seuraamassa 650 henkeä - enempää ei saliin mahtunut

 

Niinpä hän kiirehti kokeilemaan siipiään myös ulkomailla aloittaen näiden Liikennesolmu-ohjelmien tekemisen silloisessa Neuvostoliitossa ja lopulta aina Amerikassa saakka ja vihdoin kaukaisella Karibian saarella Caymanilla.

Caymanilla hän teki kuuluisaksi tulleen ohjelmansa ”Miten tehdä rahalla rahaa / How to make money with money”. Tuolloin oli vielä Suomessa ehdoton valuutanvientikielto ja se oli omiaan lisäämään ohjelman mielenkiintoa Suomessa. Tämä saari, sen hallinto ja viranomaiset sekä tietysti ilmasto tempaisivat hänet niin voimakkaasti lumoihinsa, että se on paikka, jossa hän tälläkin kertaa erinomaisen hyvin viihtyy, niinkuin tänäänkin kun on tämä merkkipäivä meneillään.

 

Veikko Pajusen poika Tony on pianisti, laulaja, säveltäjä ja näyttelijä, joka asuu New Yorkissa. Tony Pajunen piti ensikonserttinsa Floridassavuonna 2004 Kravis Centerissä West Palm Beachissä

Jokaisen saavutetun kukkulan takana kohoaa vielä korkeampi ja isompi kukkula ja siihen katsoen matka jatkuu, toteaa Veikko Pajunen.

Voit onnitella Veikko Pajusta jättämällä kommenttisi tähän artikkeliin!

Onnittelemme Pauli Rekolaa, 80v

23 Jou
Pauli Rekola 80 vuotta 12/26/2010

Helsinkiläinen Pauli Rekola täyttää 80 vuotta joulukuun 26. 2010 Lake Worthissa Floridassa nauttien hyvästä ilmasta ja golfin peluusta.

Syntymäpäivänä ei vastaanottoa.

Musiikkkimies Pauli Rekolan ystävä Raimo Virtanen perusti  Kauppakorkeakoulussa opiskeluaikana  yhtyeen. Virtasen ja Rekolan lisäksi yhtyeessä soittivat Jokke Nevalainen vib, Eikka Saarinen b ja Kaarlo K. Knuutinen drs. Yhtyeen basisti Saarinen keskittyi varsin pian työuraan ja löysi lopulta itsensä VR:n pääjohtajan pallilta. Orkesteristakin oli menestys, bändi voitti vuoden 1953 Suomen Orkesterikilpailut. Myöhemmin Rekola soitti myös Veikko Ahvenaisen ja Erkki Junkkarisen kanssa, esiintyen mm. Linnanmäen orkesterina kaksi kautta.

Ekonomi Rekola on perustanut  Rekola Oy Trolley Systems, joka vie siivousvaunuja ja -välineitä maailmalle. Yritystä jatkaa Paulin poika Petri.

Linkki:  Rekola Oy Trolley Systems Kauppalehden Menestyjät-sarjassa

Helen Alho, 90v

27 Elo

 

Lahjoittajalla myönteinen  ja joustava elämänasenne

Helen Alho, 90, kotipihallaan palmujen katveessa. Siinä on mukava katsastaa oman puutarhan kukkaloistoa ja seurata myös kadunvarren elämänmenoa.

Helen Alho ei suuriakaan piittaa julkisuudesta. Pikemminkin hän on mieluummin taka-alalla. Hänelle riittää oma koti, sauna, puutarha ja muutama hyvä ystävä. Niin, ja tietysti pitää olla kirjoja. Mitä isompi pino odottaa lukemista, sen varmempi on olo. Dekkarit ovat hänen makuunsa, mutta hän on myös varsin innokas tutustumaan muuhunkin kirjallisuuteen. Uudempaan eritoten. Ei pelästy ”vaikeita” eikä rohkeitakaan teoksia.

    Ja on niin huumorintajuinen, että osaa nauraa myös itselleen. Sekä tietysti turkulaisvitseille.      Vähänkös huvittaa sekin kun kaveri tapaa toisen pitkästä aikaa ja huikkaa niin että katu raikuu:”Kas, sääki ole viäl henkis!”

 Helen ihmettelee miksei hän aikanaan pitänyt passikuvistaan. -Näin etäämmältä katsoen ne vaikuttavat ihan mukiinmeneviltä, hän sanoo pilke silmäkulmassaan. 

  Mrs. Alho täyttää 90 vuotta 1. päivänä syyskuuta Lake Worthissa Floridassa. – Merkkipäivänään hänellä ei ole vastaanottoa.

 Turuust maailman turuille

 Alhon nimi on osa seudun historiaa, sillä edesmennyt Niilo Alho oli tunnettu rakennusurakoitsija. Ja   vaimolla riitti puuhaa samassa bisneksessä niin paperisotapuolella kuin ”hyötyliikuntaa”edellyttävissä tehtävissä. Oli rohkeutta tarttua työhön kuin työhön.  Alho Drive -katu Lantanassa on nimetty tämän suomalaisen yrittäjäpariskunnan mukaan. Alhot olivat huomattavia työllistäjiä, ja asunnot tekivät kauppansa. Suurin huomio suunnittelussa ja toteutuksessa kiinnitettiin keittiöön, naisten valtakuntaan sekä kylpyhuoneeseen, jonka oli oltava perhettä ajatellen paitsi kyllin iso, myös nätti ja toimiva. -Ostotilanteessahan naisen ”jees” painaa tunnetusti enemmän, sanoo Helen.

Lake Worth, FL

Niilo Alho ei unohtanut maanmiehiään. Finnit olivat hänen ensisijaista työvoimaansa. Monille hän tarjosi lisäksi asiantuntija- ja kieliapua, ja Helen puolestaan varusti tarjottavaa yllätysvieraidenkin varalle. Molemmilla oli hyvässä muistissa oma kasvu siirtolaisuuteen. Monta probleemaa tuli vastaan, sitkeyttä ja luontoa se kysyi, silloin alkuaikoina etenkin. Sukulaiset, kellä niitä oli uudella mantereella, olivat arvossaan, samoin aiemmin vanhasta maasta tulleet siirtolaiset. Niinpä kun oma vuoro tuli päättää, ”kaveria ei jätetty”.

     Alhot – Paattisilla syntynyt Niilo ja Seinäjoella syntynyt Helen – pitivät sodan jälkeen ruokatavarakauppaa Turun Pläkkikaupungissa, kunnes vuonna 1950 muuttivat Yhdysvaltoihin, ensin Niilon enon luo Minnesotaan. Helen toimi ompelijana Niilon opiskellessa töitten ohella  rakennusalaa. Kun rakennusmestarin tutkinto oli valmis, kielitaitoa kummallakin jo sopivasti  ja kansalaisuuspaperit taskussa, suunnattiin Duluthista Floridaan, jossa alkoi erilainen elämänvaihe. Arki aurinkovaltiossa sujui, yrittäjyyttä arvostettiin, ja amerikansuomalaiset pitivät yhtä mm. harrastus- ja järjestötoiminnan muodossa.

Taala poikineen

 Jos talo ja amerikanrauta olikin, niin muutoin Alhot elivät säästeliäästi. Ja kun taala rupesi kunnolla poikimaan, omaisuutta lapsettomalla pariskunnalla oli äkkiä ”liian kanssa”. Yhdeksänkymmentäluvun taitteessa perustettiin Niilo S. ja Helen Alhon säätiö. 200 000 dollarin pääoman tuotosta jaettiin lähes vuosittain stipendejä suomalaisnuorille Yhdysvalloissa tapahtuvaa yliopistollista tai sitä vastaavaa opiskelua varten. Säätiötä hallinnoi pitkään Suomen Satamaliitto, jonka toimitusjohtaja Alpo Naski toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana. Sijoitusten avulla voitiin vuosina 1990-2001 tukea 32 opiskelijaa. Tuen yhteinen määrä oli 355 000 euroa. Satamaliitolta Alhojen nimikkorahasto siirtyi Suomen Kulttuurirahaston alaisuuteen samoine apurahojen jakoperusteineen.

     Useat stipendinsaajat ovat olleet yhteydessä lahjoittajiin ja kertoneet opiskelustaan. Moni tieteenala – aina tähtitiedettä myöten – on hyötynyt suomalaispariskunnan  avarakatseisuudesta.

    Vuonna 1996 sai Turussa toimiva Siirtolaisinstituutti Alhoilta 112 500 dollarin lahjoituksen nimeään kantavaan rahastoon. Tuki suuntautuu korkeampaan,  lähinnä lisensiaattitason siirtolaistutkimukseen. Turku oli Alhoille rakas kaupunki. Siellä heillä oli toinen koti, jossa kesäisin vietettiin mieluisia ”mansikkaviikkoja”.

Hurtilla huumorilla

 Pienessä Suomessa on kauan oltu sitä mieltä, että koulutukseen ja kansainvälistymiseen panostaminen on viisasta. Kun tämä ajattelutapa kertautuu vanhasta maasta lähteneiden uusilla asuinsijoilla ei vain puhein vaan teoin, sillä on erityistä painokkuutta..

   Niilo Alhon poismentyä – 1998 – Helen on vaalinut tuttuja arvoja ja pyrkinyt elämään omaa elämäänsä mahdollisimman täydesti. Hän ei pelkää tietokonetta, on muutoinkin avoin uusille asioille ja nauttii myös nuorten seurasta. Nyt hän ei tosin enää, kuten vielä muutama vuosi sitten, mene puistossa kuin pieni orava. -Mutta pääseehän sillä rollaattorillakin aika lujaa. Ja mikäs vika kävelykeppiin tukeutumisessa on!

   Eipä yhtään mikään. Suomalaisesta sisusta on hyötyä. Vuoden päivät sitten yllätti nimittäin seurauksiltaan ankara sairaskohtaus. Päätä ja niskaa tukemaan jouduttiin laittamaan painava rautahäkkyrä, jota oli pidettävä kuukausitolkulla. Joku olisi voinut virittää surkean valitusvirren, mutta Helenille se merkitsi vain uutta roolia – ”Lucia-neitona”.

   Niilo Alhoa – kelpo amerikansuomalaista –  muistettiin aikanaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkillä. Pirteä, joskus pippurinenkin Helen olisi myös kunniamerkin ansainnut. Nyt hän on joka tapauksessa saanut hyvän todistuksen. Onhan siinä sekä yhdeksikkö että kymppi!

Kaarina Naski